Miksi nimi Aniko Sunset? Opiskellessani taidevalua kurssin päätösnäyttelyn lähestyessä mietin, etten haluaisi käyttää pitkää kaksiosaista sukunimeäni vaan pitäisi keksiä jokin muu nimi – kertovampi. Hakiessani tietoa rukousmyllyistä eksyin sivuille, joissa kerrottiin muinoin eläneestä valajasta nimeltään Aniko. Tietysti hän oli mies, mutta minulle se sopi oman etunimeni ollessa Ani. Ko-pääte on suomenkielessä kysyvä, joten nimessä Aniko tulee mukaan ihmettely – onko se totta, onko Ani alkanut tehdä jotain tuollaista? Sunset syntyi siitä, että olen aloittanut teosten tekemisen elämänkaaren jo laskevalla osalla ja ainoa laskeva, mutta positiivinen mieleen tuleva asia oli auringonlasku!

Artesaaniopinnoissa sain kokeilla esimerkiksi taontaa, mutta se ei ollut minun juttuni. Valamisessa on se jokin, mikä tuntui heti enemmän omalta. Kivi ja lasi sopivat mielestäni erittäin hyvin teoksiin metallin kanssa yhdistettäväksi. Kalenteri-teoksissani halusin saada aikaan myös muuttumisen mahdollisuuden. Kiekkojen liikuttelu luupin alle mahdollistaa teoksen muutoksen ja näin sen visuaalinen tuoreus säilyy; samalla voi kertoa menossa olevan kuukauden niin halutessa.

Metallin pintakäsittely kiinnostaa minua. Haen siihen jatkuvasti uusia tapoja. Rausku-vadeissani kokeilin jo opiskeluaikana täysin uutta tapaa "maalata" kuvioita kuparin pintaan. Kokeilut vievät paljon aikaa ja joskus aineiden "metsästys" on se vaikein asia, mutta lopputulos palkitsee vaivan.